Tämän päivän luukun aihe on omakuva eli 'self portrait'. Olen ilmeisesti aika itserakas, sillä löysin näitä kansioista ja kaapeista mielin määrin. Mutta onhan se aika kehittävää piirtää välillä kuvia itsestään. Sekä piirrostaitojen kehittymisen kannalta, että henkisellä tasolla. Myöhemmin on sitten kiva selailla kuvia ja nähdä vaivatta, millaiseksi kuvitteli itsensä minäkin aikakautenaan. Suosittelen.

Tällä kertaa postaan peräti yhdeksän piirosta. Jos on vaikea valita, ota kaikki. Ei siinä tietenkään ihan kaikkia ole, mutta ehkäpä kaikista sopivimmat. Katsotaas mitä löytyi:


Tämä kuva on neljän vuoden takaa, jolloin olin 19-vuotias. Olin juuri päässyt lukion läpi ja kirjoittanut ylioppilaaksi. Koska valmistuin poikkeuksellisesti talvella, ei minulla ollut vielä jatko-opiskelu paikkaa ja ilmottauduin Kajastus-koulutukseen, jossa vieraillaan erilaisissa amiksissa ja korkeakouluissa ja tutkitaan mahdollisia ammattivalintoja. Vietin suurimman osan tuosta ajasta Käspelissä, jossa neuloin sukkia, kirjoin ja ompelin kaikenlaista. Innostuin myös ottamaan osaa cosplay-ryhmään ensimmäistä kertaa. Cossasin tietysti Mizutania, näytinkin vähän häneltä tuohon aikaan. Victoria-neiti oli tosi kiva ja auttoi puvun tekemisessä. Tuossa kuvassa olen kuitenkin lähdössä Kajastukseen ensimmäistä kertaa.

Siinä leikin kissani, Sirun, kanssa.

"Voit istuttaa multaan pieniä siemeniä ja ravita vihreitä ystäviäsi virkistävällä vedellä." Tämä on varmaan paras ja todenmukaisin kuva itsestäni, minkä olen koskaan piirtänyt!

Pääsin Joutsenon opistoon kuvataidelinjalle ja riehun käytävillä. Minulla oli tapana laulella itsekseni...Se oli onnellista aikaa.

Joskus vuoden kestävän Joutsenoajan jälkeen piirsin pikaisen kuvan omasta naamastani. Olin antanut hiusteni kasvaa. Tuossa ne ovat kiinni ilmeisesti ponnarilla, mutta pari roikkuvaa suortuvaa antaa hieman osviittaa.

Pääsin Imatran taidekouluun. Minulla oli aloittaessa puolenvuoden masennuskausi ja minut pistettiin viikoksi hullujenhuoneelle kun söin myrkyllisiä kasveja. Kuvassa en kuitenkaan ole surullinen, eikä minuun satu, ilmeilen vain.

Kevääni oli taas maanisdepressiivistä aikaa. Koin voimakkaita vieraantumisen ja etääntymisen tunteita kaikkeen ympärilläni. Kuvassa olen nukke, jonka vatsassa on reikä ja sieltä vuotaa jotain.

Kevään viimeinen kurssi oli videokurssi, jossa teimme noin neljän hengen ryhmissä videoita. Koko kuvauspäivän ajan asusteeni oli tuollainen. Ei valittamista, koska silloin oli kuuma päivä. Videossa suustani valui tomaattimehua. Se oli aika hauskaa. Piirsin kuvaan itselleni vielä sarvet, koska videon nimeksi tuli "Demono" ja eräs ystäväni, jonka kanssa pikkupojista keskustelen sanoi: "Sinun kanssasi juttelu on kuin keskustelisi Paholaisen kanssa.".

Tämä on uusin kuva itsestäni eli tähän ollaan tultu. "Tavoitteeni on tehdä kaikki ympärilläni hulluiksi."

Siinä taisikin olla tarpeeksi taas yhden luukun sisällöksi. Huomiseen!