Perjantaina lähden kotiin ja otan Retardex-rotan mukaan. Pitää laittaa sille jotain lämmintä kuljetushäkkiin, jottei asemamatkalla tule kylmä. Keijotar ottaa jouluksi Silentin, Valentin ja Dr. Lemin. Toivottavasti ehdin kotiin ennen maailmanloppua, vaikka olisihan se omalla tavallaan elämys viettää viimeiset hetkensä junassa kuunnellen Buck-Tickiä. :D
Tämän päivän luukku on ehkä omituisinta, mitä olen blogiini tähän asti kirjoittanut. Sen aihe on Fumiki Mizutani. Tästä aiheesta on hyvin hankala kirjoittaa järkevästi. Se on minulle hyvin henkilökohtainen ja tärkeä. Sellainen isku suoraan sydämeen. En osaa oikein jäsennellä tekstiä ja kirjoittelen mielelläni ylös kummalliset äännähdyksetkin, jotka minusta kuuluu tätä kirjoittaessa. Tämä luukku on myös poikkeuksellisesti hyvin tekstipohjainen ja kuvia otin mukaan vain kolme.
Kuvien niukkuus johtuu osittain siitä, että Mizutani on vaikeampi piirtää, miltä näyttää. Kuva on automaattisesti pilalla, jos pyrkii suoraan kauneuteen. Moni osaa piirtää hahmon ulkokuoren, mutta eivät ole päässeet sisälle ja siksi kuvasta puuttuu jotain. Hahmo on hyvin ilmeikäs, eloisa, eikä pysty kätkemään tunteitaan. Hän ei ole mikään bishie eikä varsinaisesti cool-tyyppi vaan tavallinen poika, joka suotastaan säteilee inhimillisyyttä ja sympaattisuutta. Sivuhahmo, johon on käytetty enemmän rakkautta kuin moniin peruspäähenkilöihin yhteensä.
Lisäksi hahmon piirtäminen tuntuu minusta ihan itseni piirtämiseltä. Juuri sellainen tunne siitä aluksi tuli. Yhteen aikaan, kun yritin piirtää itseäni, se muituttikin jotain muuta. Kun olin selvittänyt, mitä piirros muistutti, löysin Mizutanin. Olin katsonut Oofurin ensimmäisen kauden yhden kerran. Minusta se oli ihana sarja, josta tuli tosi lämmin olo. Pidin myös tavasta, jolla pojut oli sarjassa kuvattu. Mizun takia katsoin sarjan kuitenkin toiseen kertaan siten, että huomiopisteeni oli hahmossa lähes koko ajan ja se sai minut todella rakastumaan Oofuriin ja Mizutaniin ja sarjasta tuli suosikkini. Hahmo on taustalla, mutta kuitenkin olemassa. Hän elää omaa elämäänsä, haaveilee ja ajattelee omia juttujaan. Mizu on samaan aikaan täysin normaali sekä todella erikoinen ja kiinnostava yksilö.
Hetki jolloin Mizu varsinaisesti nousi sarjassa esille oli "Kusore"-kohtaus jaksossa kuusi. Pallo lentää vasemmalle puolelle kenttää, jossa Mizu on ottamassa sitä vastaan. Hän juoksee sitä vastaan innokkaasti huutaen, mutta arvoi putoamiskohdan väärin ja pallo putoaa maahan. Mangassa hän vain odottaa sitä tyhmän näköisesti hymyillen räpylä ojossa, ja pallo putoaa hänen taakseen. Animessa kohtauksen koreografia on toteutettu monimutkaisemmin. Pidän silti molemmista. Sarjan fanien keskuudessa "Kusore" tai "Kusorefuto" muuntui aika nopeasti Mizun lempinimeksi, vaikkei sitä käytetä enää koskaan mangassa tai animessa. Muodostui myös kuvitelma, että Abella ja Mizulla on poikkeuksellisen huonot välit. Tätä on käytetty monissa doujinsheissa sellaisena pikkukivana. Hurjimmat fanitytöt jopa parittaa nämä hahmot. Itse olen sitä mieltä, ettei niin saa tehdä. Vaikka pojut ovat samalla luokalla, heidän parittaminen tuntuu hyvin epäluontevalta.
Pelaajana Mizu on muita kokemattomampi, Nishihiroa lukuun ottamatta. Siksi onkin erityisen viihdyttävää seurata hänen kehittymistään. Mizusta välittyy helposti myös hyvin höpsö kuva. Hän käytäytyy välillä oudosti ja sanoo tyhmiä juttuja. Higuchi-rouva vain korostaa tätä mangassaan piirtämällä Mizulle lähes aina typerän ilmeen. Hahmo näyttää kolmeneljäsosaa ajasta derpiltä ja minusta se on ihanaa. Asa Higuchin derp-ilmeet tulee suoraan sydämestä.
Kohtaus, jossa Mizutani ei tiennyt, mikä on "RICE" oli äärimmäisen samaistuttava. "Tarkoitatko riisiä?" "Mikä on RICE?" Itselleni sattui Joutsenossa ihan samanlainen juttu. Tosi noloa, mutta en silloin oikeasti tiennyt, mikä on fiksatiivi:
Miedossa krapupassa piirretty kuva. Jes.
Oofurin toisessa kaudessa Mizu sai huomiota myös sen takia, että hän kutiaa helposti. Izumi tekee sen hänellä ja hän pyytää vielä lisää. Voi sitä tätä seuranneen fanitaiteilujen määrää... Täytyy myöntää, että tämä paritus on jo järkevämpi kuin Mizun parittaminen Aben kanssa ja dynamiikkaakin siitä löytyy kivasti, koska hahmoilla on hyvin erilaiset persoonat. Seme ja uke määritelmä on myös tässä tapauksessa hyvin häilyvä ja riippuu ihan siitä, miten fanityttö kokee sen.
Itse en mielelläni lähtisi parittamaan Mizua. Tein kolmisen vuotta sitten pienen tutkimusluontoisen sarjiksen, paritusten mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista, mutta en mitään vakavaa. Mangan uusimmissa osissa on tuotu koko ajan vain selvemmin ilmi, keneen Mizu on ihan oikeasti ihastunut, eikä hahmosta piirretyt yaoi-jutut sen takia enää sovi sarjan maailmaan.
Mizutani x Shinooka. Siinä ainut paritus, jonka tällä hetkellä hyväksyn ja jota itsekin shippaan. (Hypetän jotain heteroita, lol!) Tätä on kuvailtu suht viitteellisesti. Mizu alkaa punastella ja käyttäytyä oudosti, kun Chiyo Shinooka mainutaan. Hän ei ole vielä paljastanut ihastustaan ja silti kaikki voivat nähdä sen selkeästi. Pokkarissa 19 tapahtui myös yksi kiva kohtaus, jonka takia kolmas kausi on ihan pakollinen. Se punastuminen! Helppoa suhteesta ei kuitenkaan tule, sillä Chiyo on ihastunut Abeen. En kestä, jos Mizu särkee sydämensä ja itkee. Silloin minuunkin sattuisi. ...Vaikka itkevät pojut ovatkin tosi moe. Muiiih!
Nyt postaan jotain pelottavaa:
Tämmöisiä piirustuksia löysin ajalta, joilloin olin vajoamassa johonkin, mistä ei ole enää pois pääsyä. Kun Mizuun on kerran ihastunut, siitä ei pääse enää koskaan irti. Kyllä se vähän outoa alkaa olla, kun olen jo setsemän vuotta hahmoa vanhempi ja oikeassa elämässä tykkään naisista. Johonkin aikaan Mizua piirtäessäni piirsin hahmolle ajattelematta rinnat ja olin sitten "Mitä helvettiä?!". Tuossa pieni muistutus siitä, vaikka taitaa olla täysin tahallinen. Tahahattomat sattumat näyttivät paljon hauskemmilta, mutta niitä en löytänyt enää mistään.
En muista milloin olen tämän piirtänyt, mutta jäljittelen selvästi jonkin shota-mangakan tyyliä. Tehden siitä ihan oman jutun tietysti. Vaikka hahmo onkin tosi iloinen ja pirtsakka pienestä alemmuuskompleksistaan pääsyn jälkeen, kuvissani hän näyttää usein vaivaantuneelta. Tässä Mizu on ilmeisesti saanut polveensa pikku haaverin.
Pitää mainita vielä mainita, että hahmon viehätystä lisää Sumi-chan. Ainakin minun mielestä. Sumi-chan (Sumi Kenichiro) ei ole ääninäytellyt Mizutanin lisäksi muita nimellisiä rooleja ja kuulostaa siksi ajoittain tosi "kadulta napatulta". Sumi-chan on oikeasti teatterinäyttelijä eikä ääninäyttelijä. Hänellä on söpö hieman sössöttävä puhetyyli ja kuulostaa hassulta myös oikeassa elämässä. Tykkään kuitenkin tosi paljon ja on tosi siistiä, kun lempihahmollani on uniikki ääni, jota ei kuule missään muualla. Taas yksi syy odottaa kolmatta kautta. Uwaaah! <3
Jotain tärkeää jää varmaan kertomatta, joka sitten myöhemmin harmittaa, mutta ei kai sille voi mitään. Mizutani-hahmoon tutustuminen on antanut minulle tosi paljon. Se on auttanut minua hyväksymään oma ärsyttävä ja epätäydellinen itseni sekä pääsemään irti masennuksesta. Hahmoa tulee silti piirrettyä melko vähän, sillä siitä on muodostunut minulle jonkin sortin pyhäkuva. Hahahah! Ei voi olla totta... Silti seuraan muiden häiriintyneiden tekeleitä aktiivisesti ja ole aivan rakastunut Shimano Tomomin (DOUGHNUT TALK) tapaan piirtää Mizutani. Hän on selkeästi päässyt tosi syvälle sinne jonnekkin. Toisinaan vain nauran häiriintyneiden sekoiluille ja toisinaan minua hirvittää. Se pelottava kuva jonka mainitsin yhtenä päivänä on tässä. Maailman randomein meemi. Oikeasti. "Leikkaa juokseva Mizutani jaksosta yhdeksän ja liitä uuteen ympäristöön." Mistä hemmetistä tuo tuli? Siinä minulle mietittävää...
Joka tapauksessa tämä oli nyt tässä. Sain tyhjennettyä taas sydäntäni jonkin verran. Huomiseen!
Kommentit