Jes! Viimeinkin vapaus. Tai siis ylihuomisen jälkeen virallisesti, sillä silloin päättyy suuri yhteiskritiikkitilaisuus ja joululoma alkaa. Tänään sain Keijottaren kanssa meidän parityöskentelyllä tehty kritiikkityö valmiiksi ja nyt on vapautunut fiilis. Siitä tuli oikeastaan paljon paremman näköinen, mitä aluksi pelkäsimme. Nyt tahtoisin vaan maata sängyssä, katsoa animea ja syödä riisijäätelöä, mutta kun on vielä tämä joulukalenteri. Vielä hieman pitää malttaa...

Tämän luukun aihe on tavallaan jatkoa eiliselle, kuten lupailin. Lyijykynäasteelle jääneet sarjikssivut, mitä en ole vielä koskaan skannannut ja levittänyt netissä. Sarjikset joita en koskaan tule jatkamaan. Tästä luukusta tulee hieman massiivinen muihin verrattuna, mutta antaa mennä! Ja ainiin, koska eilinen tarjonta painottui yaoihin, tänään on luonnollisesti vuorossa yuria. Ainakin vähäsen. Katsotaan, mitä löytyi:


Jotain yläasteella piirrettyä. Sivut olivat puolet A4-paperista. Muisikuvani tästä sarjiksesta on niin hämärä, etten muista edes, kummin päin tätä luetaan. Tämä on lisäksi ainut sivu, mitä kyseisestä tekeleestä on säilynyt... ellei niitä sitten löydy lisää entisestä huoneestani Rääkkylästä...

Luin alkuperäisen Pinokkion ja halusin piirtää sitä sanatarkasti sarjakuvamuotoon. Iski silloin vain sellainen vimma, joka meni ohi aika nopeasti.

Joltain päivältä, jona en oikeasti jaksanut piirtää, mutta yritin silti. Hyvin omituinen sarjakuvan aloitus ja johti muistaakseni teinipojan ja naispapin romanssiin.

Joutseno-saagaa. Esittelin huonekaverilleni puunukkeni, jonka nimeksi olin antanut "Fumiki". Hän puolestaan oli antanut omansa nimeksi "Alma". Ihanaa kun ihmiset nimeävät piirtämisessä apuvälineenä käytettäviä puunukkejaan! <3

Hieman lisää Joutseno-saagaa. Siellä kivoja tyttöjä tosiaan riitti. Tykästyin Riepuun aika nopeasti, sillä hän muistutti niin paljon pikkupoikaa.

Nyt postaan jotain harvinaista herkkua. Minun ja Sami-kanan vuosia kätköissä ollut sarjis, "Lauran seikkailut keijujen maassa". En ollut tosiaan aikeissa postata tätä aiemmin, sillä sisältö on paikoitellen aika arveluttavaa, kuten meidän jutut yleensä. Jospa tämä nyt on sitä underground-sarjakuvaa. Postaan siihen asti, kun pysyy suht siveellisenä. Siitä eteenpäin muuttuu hentaiksi. En jaksa kommentoida joka sivua erikseen. Jospa olen vain hiljaa ja postaan kuvat.












Siinä ne olivat. Huh. Tämä älyvapaus, tämä naiskuvaus, nämä hirviöt... Näin käy kun piirtää sarjista pojan kanssa. Eikä ees teinipojan vaan pojan.

Sellasta tänään. Huomenna vois tulla ihan pikkuinen luukku, jotta kaikki on tasapainossa ja järjestyksessä...