Nyt eletään viimeistä talvikuukautta. Kovimmat pakkaset ovat toivottavasti jo ohi ja maaliskuussa pitäisi viimein lämmetä. Litsiluumujen aikakausi jatkuu edelleen ja täällä saan niitä kaupasta halvalla, koska eiväthän ne hedelmän arvoa tiedä. Musiikin puolesta kuuntelen aktiivisesti Jun Togawaa, koska tykkään hullutella. Voisin jopa harkita jonkin hänen cd:nsä ostoa.

Olemme kaverini kanssa jo syksystä asti halunneet tänne kylpyammeen, mutta emme ole löytäneet sellaista. Minulle tietysti riittäisi samanlainen suuri ruukku kuin The Pillow Book -elokuvassa. Niin suuri, että siinä voisi kylpeä. Lähdimme sitten yksi päivä seikkailemaan Rajamarkettiin etsimään mahdollisimman suurta sankoa ja löysimme sellaisen!! Tietysti sitten ostimme sankon ja nyt se kököttää tuolla suihkutilassa. Olen kylpenyt sankossa jo kolme kertaa ja se on hyvin rentouttavaa. "Kuin palaisi äitinsä kohtuun" kaverini kommentoi. Suosittelen niille, jotka rakastavat vedessä lojumista.

Löysin kouulta uuden vauvanuken ja toin sen kotiin. Se on tuo, jolla on valkoinen peruukki. Ehdin jo asetella sen vanhan nukkeni viereen ja laittaa sille peruukin, mutta vaatteita minulla ei sille vielä ole. Joku päivä pitää mennä kirppikselle etsimään sopivia vauvan vaatteita. Samalla tavalla löysin toisen nukkeni mekon. Se on mielestäni todella hieno ja taisin saada sen eurolla tai jotain. Etsimisiin...

Rajamarketista tarttui sankon lisäksi mukaan myös nukkeja. Ne olivat tosi kivan näköisiä verrattuna nykyajan Barbeihin ja koska minä ja kaverini olemme aika nukkefriikkejä niin tietysti niitä piti ostaa ja vielä kaikki kolme. Yhdellä oli ihanat hiukset, yhdellä kivat vaatteet ja yhdellä upeat kengät. Heti kauppareissun jälkeen teki mieli ottaa kuvia näistä nukeista ja otimme tahallamme provosoivia ja eroottisia kuvia, mikä sopii aika huonosti yhteen nukkejen nuoren ulkomuodon kanssa. Se oli hauskaa...

Kauden animeista:

Olen katsomassa sarjoja Another ja Danshi Koukousei no Nichijou. Another tietenkin alkoi kiinnostaa, koska sen ohjaa Mizushima Tsutomu, mies jonka kaikissa tekeleissä on jotain hullua ja häiriintynyttä. En kamalasti välittänyt Noizi Itoun hahmosuunnitteluista, kun kauhuanimeen olisin halunnut hieman erikoisemmat designit. Nuorissa hahmoissa suunnittelu ei ole kovasti häirinnyt, mutta aikuisissa taas... ne eivät vain näytä vanhoilta. Muuten Another on ollut tähän asti erittäin hyvä. Se on koukuttava, visuaalisesti näyttävä ja musiikki on kohdallaan.

Ei täysin vakavaa. Päähenkilöpoika, Sakakibaran keskellä oppituntia haaveilema söpö tanssikohtaus piristi mukavasti ja toi vaihtelua alakuloiseen tunnelmaan.

Aluksi ajattelin, ettei tässä kovin merkityksellisiä ihmissuhteita syntyisi, mutta erohdyin. Sakakibaran kiinnostus luokan hiljaista ja salaperäistä tyttöä Misaki Meitä kohtaan ärsyttää koko muuta luokkaa ja poika jätetään varsin pian muun yhteisön ulkopuolelle. Hän kuitenkin alkaa tehdä tuttavuutta Misakin kanssa ja pikku hiljaa nämä kaksi ystävystyvät. Heidän väliset kanssa käymiset alkoivat tuntua oikeastaan todella söpöiltä.

Misaki Mei on niin karkkia silmille.

Danshi Koukousei no Nichijouta aloin seurata, koska tässä kaudessa ei taida olla yhtään pikkupoikasarjaa minulle ja pojujen päivittäinen elämä kiehtoo. Kmi to Boku tuli viime kautena (ja siitä on tulossa toinenkin kausi), mutta nämä kaksi sarjaa ovat kuin yö ja päivä. Siinä missä Kimi to Boku yrittää olla hidastempoinen pastelliväri-slaissari apaattisuuteen asti, Danshinjou on eloisa ja räväkkä komedia. Pojat eivät ole tyttömäisiä ja kaunisteltuja vaan riehakoita miehenalkuja. Ajoittaisen kreisihuumorin lisäksi löysin mielenkiintoiseksi naishahmojen kuvauksen. Tytöt ovat yleensä pelottavia ja terävähampaisia olioita, mikä sopii yhteen ajatuksen kanssa, että japanilaiset lukiolaispojat vielä vähän pelkäävät tyttöjä. Tyttöjen kanssa jutustelukaan ei suju ongelmitta ja kommelluksia sattuu. Visuaalisesti sarja on hyvin vaatimaton, mutta ei tällainen sarja oikeastaan tarvitse ihmeempiä, kun hauskuus on enemmän dialogissa kuin kuvastossa.

THE FANSERVICE~!