Ohjaaja: Clive A. Smith
Valmistusvuosi: 1983
valmistusmaa: Kanada
Pituus: 80 minuuttia
Genre: piirrosanimaatio, scifi, musiikki

Piirrosanimaatiot kiehtovat aina ja varsinkin vanhat sellaiset. Jonkin aikaa tajusin, etten olekaan nähnyt vielä kaikkia helmiä, mitä kirjo tarjoaisi. Kaikkia ei ole suinkaan esitetty Suomessa tai ainakin ne onvat jo vaipuneet täysin unholaan. Katsoin juuri Rock and Rule -elokuvan, joka on hyvä erittäin hyvä esimerkki tällaisesta.

Rock and rule on jo lähtökohtaisesti suunnattu vanhemmalle yleisölle. Tarina sijoittuu apokalyptiseen tulevaisuuden maailmaan, jossa ei ole enää ihmisiä. Sen sijaan koirista, kissoista ja rotista on kehittynyt ihmistä muistuttava mutaatiolaji, joka on kansoittanut maan, kuten ihmiset aikoinaan. Tämä kerrottiin alussa Star Wars- tyylisenä johdatuksena, mutta kun tällainen kerrtottiin vakavalla äänellä, se oli selvästi tahallisen koominen ja parodisoiva veto.

Pian tapaamme neljästä jäsenestä muodostuvan aloittelevan rokkibändin. Koiraa muistuttava teinipoika, Omar, joka on bändin vokalisti ja kitaristi, hyvin paljon ihmistä muistuttava Angel, syntikansoittaja, joka haluaisi myös laulaa omia kappaleita, sekä hieman taka-alalle jäävät Dizzy ja Stretch. Tietysti kiinnyin heti Angeliin, koska hahmo on yksinkertaisesti nätti ja siksi tämän postauksen kuvista suurin osa on juuri Angelista. Bändin ensimmäinen kappale on Omarin (Robin Zandler) vetämä räminärokki, joka ei oikein ota tulta clubin pienessä yleisössä ja esitys jopa laitetaan kesken poikki. Angel kuitenkin anoo, että he saisivat esittää vielä toisen kappaleen, hänen kappaleensa. Omar on kuitenkin hämmentyy Angelin rakkausballadista ja poistuu paikalta. Se on tyyliltään täysin erilainen kuin aiempi esitys. Angelin lauluosuudet esittää Debbie Harry, joka on tunnettu Blondie-bändin päälaulajana.

Elokuvan pahis, Mok tarvitsee maailmanvalloitussunnitelmiinsa oikeanlaisen äänen. Tällä äänellä hän on aikeissa herättää demoni okkultistisin menetelmin. Myös Mok on seuraamassa bändin keikkaa ja Angelin laulun loppupuolella hänen sormuksensa alkaa hälyttää. Mok on musiikkipuolella vanha tekijä ja bändi on aivan otettu, kun heidät kutsutaan tämän kuuluisuuden palatsiin. Käy kuitenkin nopeasti selväksi, ettei hän ole kiinnostunut bändistä vaan pelkästään Angelista. Kohtaus jossa Mok vietelee Angelin kumppanikseen puutarhassa, on visuaalisesti aivan upea. Tyypillisenä naiskatsojana tietysti iloitsin vaihtelusta elokuvan päävaltaiseen urbaani- ja scifitaustoihin ja öinen puutarha sopi tähän mitä parhaiten. Mok myös vaihtelee hahmoaan magian keinoin ja kaappaa lopulta tytön.

 

Bändin pojat lähtevät pelastamaan Angelia Nuke Yorkista ja tapahtumia seuraa mms. auton varastaminen poliisilta, asiointi tatuointiliikkeessä ja diskotanssia. Kun Omar viimein luulee löytäneensä Angelin, Mok huijaa tätä valeasuisella näyttelijällä ja Omar tuntee tulleensa petetyksi. Tuee kohtaus, jossa koko poikaporukka vetää päänsä täyteen huumeita ja esittää silmät punaisina klubilla rakkauslauluja. Kun he tulevat järkiinsä, he varastavat uudestaan poliisiauton ja lähtevät pelastamaan Angelia. :D

Kyllä se demonikin sitten ihan lopussa kutsutaan. Demonin pystyy tuhoamaan äänellä, mutta yhtään tällaisen ääneen omaavaa henkilöä Mok ei tietokannastaan löytänyt...miten se silloin voitetan?

Hieman lyhyestä kestostaan huolimatta elokuva tuntui kokonaiselta ja sen joka minuutti oli viihdyttävä. Jatkuvasti kiinnosti, mitä seutaavaksi tapahtuu. Ikäänsä nähden animaatio on todella hyvää ja yksityiskohtaista, ihanaa käsin piirrettyä jälkeä. Eläinmutaatiot lisäävät hahmosuunnitteluun vaihtelevuutta ja antaa muutenkin persoonallisen ulkoasun. Furry-elokuvaksi en tätä kuitenkaan sanoisi, sillä hahmot eivät näytä mieltävän millään lailla olevansa eläimiä ja toimivat pikemminkin ihmisten karikatyyreinä.

Angel on totta kai elokuvan lemmikki-hahmo. Juuri sellainen karujen hahmojen keskuudessa oleva yksi sievä tyttö, kuten Apinoiden planeetan (2001) Ari tai Rangon Papuita. Silti tykkäsin hahmosta todella paljon ja ilman sitä elokuvasta olisi puuttunut se naisellinen kosketus. Suurine silmineen ja pienine nenineen tyttö myös näyttää ajoittain ihan animehahmolta. Angelilla ja Omarilla on koko elokuvan ajan suhde ja alussa näytetään melkein seksikohtauskin, mutta silti Omar mieltää tytön aluksi kilpailijakseen, mitä laulamiseen tulee. Kummankin tulee siis huomata, että yksin lauletut äänet ovat kovin yksinäisiä ja hahmojen duettona vetämä "Send love through" on koko elokuvan voimakkain ja tarttuvin kappale. Harmi vain, ettei elokuvan musiikista ole ilmeisesti julkaistu soundtrackia ja osa kappaleista on jo kadonnut...