Alkuperäinen nimi: Kagi
Kirjailija: Junichiro Tanizaki
Ensimmäinen julkaisu: 1956

Junichiro Tanizakin romaani "Avain" on mielenkiintoinen ihmissuhdesoppa petollisuudesta,
mustasukkaisuudesta, juonittelusta, uteliaisuudesta ja vainoharhaisuudesta. Ensinnäkin se on kirjoitettu kahden päähenkilön näkökulmista, joita vuorotellaan japanilaisen pariskunnan päiväkirjojen muodossa. Niiden havaintoja seurataan puolen vuoden ajalta, jona kirjoittajien suhde kokee suurimman mullistuksensa.

Keskeisiä henkilöhahmoja on tarinassa oikeastaan neljä, mutta koska saamme tietää vain avioparin päiväkirjojen sisällön, kahdesta muusta hahmosta muodostuu mielikuva vain niiden kuvailujen perusteella. He eivät tosin jää yhtään sen vähäisemmiksi, mitä tapahtumien kulun vaikuttamiseen tulee.

Pariskunnan mies on jo ylittänyt 50:n ikävuotensa. Lähestyvä vanhuus ja siitä koituvat oireet alkavat jo vaivata. Hän kokee suureksi haitaksi varsinkin sen, että hänen vaimonsa, Ikukon, seksuaalinen tyydyttäminen käy koko ajan vaikeammaksi sukupuolisen suorituskyvyn heikentyessä. Mies on kovasti kiintynyt vaimoonsa, mutta hänen omat mielihalunsa ja tekonsa jäävät usein haaveeksi Ikukon laittaessa vastaan.

Ikuko on noin 40-vuotias ja silti viehättävän ulkonäön säilyttänyt vaimo. Hän toteaa usein saaneensa nuoruudessaan ankaran kiotolaisen kasvatuksen ja käyttäytyy kirjan alussa varsin pidättyväisesti ja siveellisesti. Ikukon mielestä aviomiehensä erikoiset mieltymyksen (esim. fiksaatio Ikukon jalkoja kohtaan) ovat saastaisia ja hän torjuu ne. Lisäksi hän tuntee vastenmielisyyttä miehensä ulkoista olemusta kohtaan ja kertoo usein elävänsä inho-rakkaus-suhteessä tämän kanssa. Ikukon todelliseksi olemukseksi paljastuu kuitenkin myöhemmin, että hän on varsin himokas nainen.

Toshiko on pariskunnan noin 20-vuotias tytär. Hän muuttaa yhteisestä kodista omaan asumukseensa kirjan alussa. Vanhemmat toivovat, että tyttö pariutuisi Herra Kimuran kanssa, mutta Toshikolla on tästä omat mielipiteensä. Kumpikaan aviopareista ei kuvaa Toshikoa erityisen viehättäväksi ja 20 vuotta vanhempaa Ikukoakin pidetään puoleensa vetävämpänä. Toshiko on kuitenkin ovela. Päiväkirjojen mukaan hän on hyvin selvillä siitä, missä mennään ja osaa tehdä suunnitelmansa ja siirtonsa tilanteen mukaan.

Kimura on noin 30-vuotias komeaksi kuvattu mies. Hänestä toivotaan Toshikon sulhasta, mutta mielenkiinto kohdistuu Ikukoon. Kimura vaikuttaa aluksi hyvin viattomalta hahmolta, mutta osoittuukin pahimmaksi sopan sekoittajaksi. Hänestä koko kierre varsinaisesti alkaakin. Kimuran luonteesta ja suunnitelmista saadaan tietää kaikista vähiten. Hän suostuu ottamaan osaa muiden juoniin, mutta hyötyy niistä samalla itsekin.

Romaani alkaa nimensä mukaisesti siitä, kun Ikuko löytää miehensä päiväkirjan avaimen. Mies on jättänyt sen tahallaan esille, jotta Ikuko lukisi hänen ajatuksensa, joita ei ääneen mielellään sanota. Ikuko kuitenkin kieltäytyy lukemasta kirjaa ja alkaa kirjoittaa omaa päiväkirjaansa. Alku sujuu varsin rauhallisesi ja salaillen, kunnes edellä mainittu Kimura pistää tapahtumien kulun liikkeelle. Eräänä iltana Ikuko juo konjakkia humaltumiseen asti. Hän pystyy peittämään sen tyynellä käytöksellään, mutta pyörtyy ollessaan kylvyssä.
Kun aviomies ja Kimura toteavat Ikukon muuten olevan kunnossa, mies keksii Kimuran lähdettyä käyttää tätä sattumaa hyväkseen. Ikukon ollessa tajuton ja puolustuskyvytön, mies katsoo tämän olevan juuri se oikea ja harvinainen tilaisuus toteuttaa fantasiansa. Hän saa oikeastaan ensimmäistä kertaa tutkiskella vaimonsa alastonta ruumista lampun valossa ja ihan rauhassa. Mies tulee siihen tulokseen, että Ikuko on kauniimpi kuin hän saattoi odottaakaan ja naisen tulisi saada myös itse tietää kauneudestaan jokaista yksityiskohtaa myöten. Seksuaalisen aktin aikana mies saa tyydytettyä myös Ikukon, mutta miksi vaimo sanookin hänen nimensä sijasta Kimuran nimen?

Menetelmä toistetaan useaan kertaan käyttäen apuna konjakkia, josta Ikuko ei pysty kieltäytymään. Mies alkaa myös salaa valokuvata vaimoaan ja tarvittaessa pitää tämän tajuttomana unilääkkeillä. Koska Kimuralta lainattu pikakamera ei johda epätarkkoine kuvineen toivottuun lopputulokseen, mies päättää käyttää omaa kameraansa. Kuvat pitää kuitenkin kehittää jossain muualla, ettei Ikuko saisi tietää projektista. Mies valitsee kehittäjäksi Kimuran, sillä tämä on nähnyt Ikukon alastoman kehon aiemmin auttaessaan kantamaan tätä kylpyhuoneesta.
Aviomies kokee Ikukon Kimuran nimen hokemisesta tietenkin mustasukkaisuutta. Lisäksi hän tietää nuoren miehen muistuttavan kovasti Ikukon lempinäyttelijää, joten miksei tämä voisi olla vaimon unelmien kohde. Mustasukkaisuus kuitenkin myös kiihottaa häntä ja omituisesti vain nostattaa intohimoa Ikukoa kohtaan. Kimuran ja Ikukon toisistaan eristämisen sijaan mies järjestääkin enemmän yhteisiä tapaamisia ja käyttää tällä lailla Kimuraa välineenä saada itsensä liekkeihin.

Ikuko on pyörtymisiä seuraamista tapahtumista epätietoinen ja uskoo nähneensä unta Kimurasta. Eräänä iltana, kun Ikuko on kirjoittamassa omaa päiväkirjaansa, hänen miehensä astelee yllättäen huoneeseen ja kuulee, kun vaimo sujauttaa kirjoituksensa piiloon. Tästä lähtien mies tietää myös Ikukon pitävän päiväkirjaa ja salailu ja vainoharhaisuus vain lisääntyvät. Ikuko esimerkiksi mittaa teipin pätkät, joilla hän sulkee päiväkirjansa. Ennen uusien merkintöjen tekemistä hän tutkii tarkasti, onko mies avannut kirjan. Samantapaisiin toimenpiteisiin ryhtyy myös mies, mutta lopulta he saavat todeta, että ovat menneet lukemaan toistensa päiväkirjoja. Kumpikin tosin väittää omassa tekstissään, että vain selailee sivuja ottaakseen selvän, kuinka paljon toinen on kirjoittanut.

Toshiko astuu kunnolla kuvioihin, kun hän aavistaa Ikukon ja Kimuran välillä olevan jotain. Kun hän kutsuu heidät vieraaksi asuntoonsa niin, mikä muukaan lahja hänellä on odottamassa kuin konjakkipullo. Ei kuitenkaan tiedetä varmasti, tekeekö Toshiko tämän itsenäisesti vai onko Kimuralla osansa juonessa. Joka tapauksessa aviomies vain ilahtuu, kun pökertynyt Ikuko tuodaan kotiin.

Tapahtumat etenevät tällä tavalla, kunnes miehen terveys alkaa pettää. Hänen näössään tapahtuu kahdentumista ja muistissa pätkimistä. Ikuko huomaa tämän nopeasti. Hän ei enää osallistu illallisiin konjakin kera vaan sitä vastoin ottaa ohjat omiin käsiinsä. Aviomiehen on kielletty tilansa takia rasittamasta itseään ja harrastamalla potenssilääkkeiden avustamalla seksiä. Ikukon käytös on kuitenkin muuttunut ihmeellisen vietteleväksi ja lisää eksoottisuutta siihen tuovat länsimaiset asusteet, joita Ikuko hiljattain alkaa käyttää. Mies ei kykene sanomaan "ei" vamonsa pienellekään vihjaukselle, vaikka se onkin haitallista hänen terveydelleen.
Tämä johtaa siihen, että miehen voimat lopulta hupenevat. Hänen kuntoa kohentamaan tilataan päivittäinen hieroja, mutta huonoin seurauksin. Seuraavan kerran, kun Ikuko saa vieteltyä miehensä, tämän keho halvautuu kesken kanssakäymisen. Ikuko jää ainoaksi kertojaksi, koska tässä tilassa mies ei tietenkään pysty kirjoittamaan. Lopun ajan seuraamme vaimon havaintojaan miehensä voinnista ja öisistä tapaamisista Kimuran kanssa.

Lukukokemuksena pidin romaanista todella paljon. Päiväkirja-tyyliset kirjat ovat suosikkejani, sillä niissä päästään yleensä seuraamaan todella hyvin henkilön mielenliikkeitä. Hahmot olivat mukavan inhimillisiä ja kertomukset hyvin uskottavia. Kertojien välinen vuorovaikutus oli jännittävää ja se tiivistyi varsinkin kohdissa, joissa Ikuko näki miehensä ottamat valokuvat kirjan päiväkirjan avatessaan, sekä siinä jossa he kumpikin asettivat estoja päiväkirjojensa lukemiseen haluten silti toisen lukevan. Molemmat pohtivat tarkoin toistensa tekemisiä. Vaikka kummallakin on oma maailmansa ja elämänsä, he kirjoittavat kodin ulkopuolella tapahtuvista asioista varsin vähän.
Loppupaljastukset laittavat miettimään tapahtumia aivan uudelta kannalta. Kuka tässä oikeastaan joutuu juonittelun kohteeksi, onko kaikki päiväkirjoihin kirjoitettu sittenkään totta ja kenet lopulta esineellistetään? Vaikka Junichiro Tanizaki kirjoitetti Avaimen jo reilut 50 vuotta sitten, koin siinä ajatonta viehätystä. Mielikuvituksen käytön ja kekseliäisyyden osoittaminen ei aina vaadi värikästä fantaisiamaailmaa. Solmuihin punoutuvat ihmissuhteet ovat vähintäänkin yhtä ihmeellisiä.

Eilisen fiilis:

Jonkin aikaa sitten sanoin olevani onnellinen, mutta eilen tunsin olevani jälleen kuplamaisen pussin sisällä. Kykenin kuulemaan ääniä ulkopuolelta, mutten nähnyt kovin selkeästi kalvon läpi. Tuntui yksinäiseltä.