Mui-mui! Ja OMG! Sain juuri tosi suuren urakan päätökseen. Tämän luvun lopetusosio kokonaisuudessaan. Suunnittelu, piirtäminen, tussaus, editotointi ja tekstitys. Varmasti suuritöisin teokseni vähään aikaan. Onneksi aloin työstää sarjista joulun jälkeen hyvin ahkerasti ja sain sen jo nyt valmiiksi.

Arvatkaa vain tekisikö jo mieli aloittaa toisen luvun suunnittelemista? :DD

Mutta jotain juttua tästä luvusta. Tämä on se eeppinen hetki, kun sarjakuvani päähenkilöt kohtaavat toisensa. Vuosia sitten kuvittelin, etten koskaan pääsisi piirtämään tätä tilannetta. Voi olla, että hahmoni eivät ole ihan heti niin kovin tykättäviä, mutta heistä paljastuu ajoittain uusia puolia. Erityisen hankalaa minulle oli aluksi Idealin eli Dikin vanhemman version piirtäminen. Hän näyttää pahikselta, mutta on samalla herkkä ja leikkisä teinityttö. Pienen totuttelun jälkeen aloin kuitenkin pitää tästä ristiriidasta ja nautin hahmon piirtämisestä. Tuntui jopa hieman väärältä piirtää hahmolle taas suuret ja pyöreät silmät. Seerestä taas sen verran, että... pelottavinta mitä olen koskaan piirtänyt!

Kuvia saa klikkaamalla suuremmaksi!

Surusilmäisen prinssin ja hyenatytön seikkailut jatkuvat taas joskus... :3