Uwaah. Väsyttää Työnarkomaaninen kauteni alkoi taas ja koulupäiväni vierähtävät parhaillaan 10-tuntisiksi. Olispa vuorokaudessa enemmän tunteja, jotta riittäis enemmän aikaa pelaamiseen ja piirrettyjen katseluun. Ei voi mitään. Mitäs olen tällainen ja kohtahan on joulu ja lomaa ja menen Rääkkylään ja silleen. Pitää valita, mitä pelejä ottasin tällä kertaa mukaan. Viime joulu meni rattoisasti Project Zero kakkosen parissa. Luin myös suomimangaa kynttilän valossa, kun tuli pitkä sähkökatkos. Olihan se tavallaan ihan tunnelmallistakin, varsinkin Fushigi Yuugin kanssa.

Tämän luukun aihe on fanitaiteilu. Sitä en harrasta, kun ei vaan ole minun juttu, joten kuvia köytyi aika niukasti. Olis niitä ehkäpä vielä muutama lisää jossakin, mutta minä olen oikeesti nyt niin väsynyt, etten jaksa myllätä huonettani sekaisin parin kuvan takia. Katsoaan kuitenkin mitä löytyi:

Merkitsee suurta poikkeavuutta olla katsomatta Rionin persettä, kun se juoksentelee käytävillä. Juuri tämän taki: "Teininarkkarin synkät seikkailut".
 
Arvaa hahmo ja voita. Huijasin. Et sinä kuitenkaan voita mitään. Se on Maria Momoe. On niin kaunista, kun Oofurin varmasti eniten badass -hahmo on nainen.

"Super sankareita oomme, kaiken pahan kukistaamme. Avun lentäen me tullaan, puolestasi taistelemme..." Katsottiin tätä Joutsenossa, kun minulla on sitä kaksi VHS-kasettia. Löysin joskus kirppikseltä, mutta kasetit eivät koskaan toimineet kotona. Joutsenossa ne sitten mystisesti näkyivätkin ja alkutunnarille tuli naurettua pitkään ja hartaasti. Se kuulosti ihan kasarijumppamusiikilta ellei vieläkin vanhemmalta. Kuvissa siis hahmot 002 ja 009, kuten tuossa lukee. Tykästyin 002 nenään ja se oli minusta silloin maailman paras nenä. Siitä tuli juteltua niin paljon, että Keijottar ja minä muodostimme siitä ihan uuden termin "nollanollakakkosen nenä". Yleensä tarkotetaan sillä vain luonnottoman pitkiä neniä. 

Shota pelastaa päiväni jälleen kerran. Ottakaa tästä Cuilania!

Ja vielä!

Vielä vähän lisää...

Tota...jooh. Tähän tämä taas meni. Ei voi mitään. Piirsin toissa kesänä vapaa-ajallani paljon Cuilaneita, kun olin viikon kestävissä pääsykokeissa. Lievitti ihmeellisesti stressiä.

Minulla ei ollut mukana minkäänlaista mellikuvaa vaan muistelin päästäni, miltä hahmo ja sen vaatteet näyttivät. Aika outoa, jos en olis muistanut, koska minulla oli yhdessä vaiheessa aika pitkään Cuilan-kuva seinällä.

Kaikista häiriintyneimmät fanitaiteiluni taodan säästää ihan omaan luukkuunsa, jos sellaisen uskallan edes julkaista. Niissä oikeasti jo näkyy sisäinen pimeys, kuinka olen vajonnut sinne jonnekkin, eikä poispääsymahdollisuutta enää ole....
Huomiseen!