Sarjan nimi: Cybersix
Valmistusvuosi: 1999
Pituus: 13 jaksoa
Maat: Kanada, Argentiina, Japani
"Vautsi! Kerrankin länsimaalainen supersankaripiirretty, jonka tyylistä minä pidän!" oli ensimmäinen sisäinen ilonkiljahdukseni. Rakastan piirrettyjä ja sarjiksia, mutta jostain syystä en ole koskaan erityisemmin lämmennyt amerikkalaisille supersankarisarjakuville, -piirrettysarjoille tai -elokuville. Seuraisin samalla mielenkiinnolla ja intensiteetillä pari tuntia liejuryömijöiden leikkimistä rantamudassa kuin lihaksikkaan supersankarin kamppailua pahimman vihollisensa kanssa. Luultavasti liejuryömijät voittaisivat. Voisiko tämä johtua siitä, etten tunne vetoa miehiä kohtaan ja lihaskimppujen näkeminen saa minut voimaan pahoin?
Okei. Silloin pikkupoikana katselin Riepu-serkkuni kanssa Supermania/Teräsmiestä, mutta kaikki paska kelpas silloin, jos vain oli piirretty. Riepulla oli muuten Teräsmies-kuvioiset alushousut, ne minä totisesti muistan! Sitten joskus ala-asteella oli jonkinlainen Batman-kausi, mutta se johtui ainoastaan siitä, että olin vähän pihkassa Kissanaiseen (siihen Batman Returns (1992)-versioon). Tämän version kissanaisen asu oli hyvin miellyttävän näköinen. Se oli seksikäs, muttei mauton. Se peitti paljon ja paljasti vain hyvin vähän. Cybersixin asussa on paljon samoja piirteitä.
Tällä hetkellä minulla on meneillään ympäristötaidekurssi, josta aion postata lisää juttua jotain parin viikon päästä, kun kurssi on ohi ja tietysti valokuvia tekeleistäni. Eilen kuitenkin lepuutin hieman aivojani katsomalla youtubesta "top 10 lempi 90-luvun piirrettyjen alkutunnusmusiikkini" tai jotain sellaista ja erityisesti huomiotani herätti sarja nimeltä Cybersix.
"Vautsi! Kerrankin länsimaalainen supersankaripiirretty, jonka tyylistä minä pidän!" oli ensimmäinen sisäinen ilonkiljahdukseni. Rakastan piirrettyjä ja sarjiksia, mutta jostain syystä en ole koskaan erityisemmin lämmennyt amerikkalaisille supersankarisarjakuville, -piirrettysarjoille tai -elokuville. Seuraisin samalla mielenkiinnolla ja intensiteetillä pari tuntia liejuryömijöiden leikkimistä rantamudassa kuin lihaksikkaan supersankarin kamppailua pahimman vihollisensa kanssa. Luultavasti liejuryömijät voittaisivat. Voisiko tämä johtua siitä, etten tunne vetoa miehiä kohtaan ja lihaskimppujen näkeminen saa minut voimaan pahoin?
Okei. Silloin pikkupoikana katselin Riepu-serkkuni kanssa Supermania/Teräsmiestä, mutta kaikki paska kelpas silloin, jos vain oli piirretty. Riepulla oli muuten Teräsmies-kuvioiset alushousut, ne minä totisesti muistan! Sitten joskus ala-asteella oli jonkinlainen Batman-kausi, mutta se johtui ainoastaan siitä, että olin vähän pihkassa Kissanaiseen (siihen Batman Returns (1992)-versioon). Tämän version kissanaisen asu oli hyvin miellyttävän näköinen. Se oli seksikäs, muttei mauton. Se peitti paljon ja paljasti vain hyvin vähän. Cybersixin asussa on paljon samoja piirteitä.
Kiinnyn siis enemmän naissankareihin. Miehet kiinnostaa vain, jos ne ovat alaikäisiä ja myös näyttävät siltä. Tykkään, että hahmossa on notkeutta ja solakkuutta ja maskuliiniset liioitellun ylipaisuvat lihakset rikkovat sen estetiikan. Piitäähän lihakset olla, koska ilman niitä emme voisi liikkua, mutta jonkinlainen kohtuus sentäs! En minä jaksa kovin pitkään katsella yhteen sidottuja makkaroita. Hyi. Suuri osa naissankareista taas... jos nyt en sano niistä mitään ja palaan takaisin aiheeseen.
Cybersixin löydettyäni olin siis ihan innoissani. Jos nyt pääsisin omalla tavallani sisään tähän supersankarihömppään! Erityisesti videossa miellytti hahmojen sulavat liikkeet, hyvällä maulla pelkistetyt pinnat, vahvat kontrastit ja nimikkosankarin elegantisti ilmavirrassa lepattava punamusta viitta. Jo videon ekalla katsomisella kuitenkin epäilytti Cybersixin pukeutumisesta otetut kohdat. Niissä jotenkin se valaistus... "Hetkinen--- tämähän näyttää ihan animelta." Pitikin sitten tarkistaa asia ja kyllä, sarjan on tuottanut Tokyo Movie Shinsha. Eli: "Kerrankin kun löysin länsimaalaisen supersankaripiirrettysarjan, jonka tyylistä minä pidän, se onkin animea."
Uskollisesti argenttiinalaisen alkuperäissarjakuvan tyyliä muistuttava hahmosuunnittelu hämäsi kuitenkin hauskasti. Minuun on niin vahvasti iskostunut, ettei animessa voi olla naispäähenkilöä, jolla on nappisilmät (tyyliin Tintti ja Kippari-Kalle). Joillain lapsihahmoilla saattaa olla, mutta ei koskaan nuorilla naisilla, jotka on kuvattu hyvin viehättäviksi ja joiden tunnemaailman kanssa eletään koko sarjan ajan. Juuri siksi tyyli olikin aika virkistävää vaihtelua. Pienen totuttelun jälkeen siedin jopa pituuttaan leveämmät mieshahmot.
Vilkaisin hieman Carlos Meglian ja Carlos Trillon alkuperäistä sarjakuvaa, johon animesarja perustuu ja tyylittely on siinä hurjempaa. Vaikka hahmoissa noudatetaan varsin hyvin alkuperäistä designia, on niissä selvästi enemmän pehmeyttä ja sympaattisuutta. Alkuperäinen sarjis on myös synkempi ja seksuaalisempi. Se onkin suunnattu aikuisille, kun animeversio sopii myös nuoremmille katsojille ja on tyyliin esitetty joskus Fox Kidsin aamu-tv:ssä. (Myanimelist luokittelee sen kuitenkin seinen-sarjaksi.)
Sarjan päähenkilönä toimii geenitekniikan keinoin luotu nainen nimeltä Cybersix (Cyber-6). Sarjan pahis Tohtori Von Reichter luo biologisia yliluonnolliset voimat ja taidot omaavia aseita, joista Cyber-6 on yksi. Tämä kuitenkin pääsee pakenemaan ja asettuu asumaan fiktiiviseen Meridiana-kaupunkiin. Siellä hän joutuu ottamaan uudeksi identiteetikseen nuoren miehen ja saa uudeksi nimekseen Adrian Seidelman. Päivisin hän opettaa kieliä miesopettajan vaatteissa Meridianan high schoolissa ja öisin taistelee Tohtoria ja tämän luomia olentoja vastaan viehättävänä naissankarina.
Toiminnan ja scifin lisäksi sarjasta löytyy myös paljon ystävyydestä kertovaa sisältö ja hieman romanssiakin. Cybersix tapaa jo ensimmäisessä jaksossa opettaja Lucas Amanon, josta tulee hänen parasystävänsä ja myöhemmin ihastuksen kohde. Lucas tapailee päähenkilöä sekä Adrianina päivisin että Cybersixinä öisin, muttei millään keksi yhdistää, että kyseessä on sama henkilö. Gender-bender on niin ihanaa. Adrianina Cybersix näyttää isojen silmälasiensa kanssa lähinnä ruipelolta nörtiltä ja Cybersixinä tosi hotilta naiselta naiselta.
Hauskana pikku lisänä myös luokan eräs oppilastyttö, Lori, ihastuu Cybersixiin, mutta silloin kun tämä on miespuvussaan. (Ihana miesmaku sinulla Lori!) Harmi vain, että tyttöä ja hänen ihanan naurettavia unelmointikohtauksiaan näytettiin sarjassa ihan liian vähän. Olisin kaivannut lisää, koska hahmo oli visuaalisesti kivan näköinen ja hänen kanssakäymisiään Cybersixin kanssa (lähinnä Adrianin ahdistelua) oli hauska seurata. Ei minulla ole tyttörakkautta animessa mitään vastaan silloin, kun se ei ole mukana pelkän fanipalvelun takia ja siinä on jotain uniikkia. Cybersix kokee Lorin lähentelyn kuitenkin ärsyttäväksi ja välttelee tätä parhaansa mukaan.
^Tykkään molemmista
Saadaanhan niitä muitakin vakiohahmoja mukaan. Julian: orpo katupoika, joka vastahkoisesti hankkii elantonsa varastamalla, mutta jolla kuitenkin on hyvä sydän. Data-7: Cybersixin nuorempi veli, jonka aivot siirrettiin tämän kuoleman jäkeen mustan pantterin ruumiiseen. Nämä hahmot auttavat Cybersixiä sekä öisissä taisteluissa, että selvittämään tapauksia päivisin.
Saadaanhan niitä muitakin vakiohahmoja mukaan. Julian: orpo katupoika, joka vastahkoisesti hankkii elantonsa varastamalla, mutta jolla kuitenkin on hyvä sydän. Data-7: Cybersixin nuorempi veli, jonka aivot siirrettiin tämän kuoleman jäkeen mustan pantterin ruumiiseen. Nämä hahmot auttavat Cybersixiä sekä öisissä taisteluissa, että selvittämään tapauksia päivisin.
Suurimmassa osassa jaksoista Cybersixin kimppuun hyökkää vakiopahis, jonka fyysinen olomuoto on varsin naurettava. Jose on Von Reichterin luoma klooni itsestään. Hän on ilkeä pikkupoika, joka saa jatkuvasti isännältään käskyjä napata Cybersix. Siinä sivussa pojalla on kova halu hallita Meridianan kaupunkia. Jose kehittelee Cybersixin päänmenoksi suunnitelmia ja taistelee tätä vastaan sekä Von Reichterin luomilla olennoilla sekä omilla keksinnöillään. On myös muutama jakso, joissa Josea ei näy ollenkaan ja Tohtorin hirviöt käyvät sankaritarta vastaan ominneuvoin, kuten "Full Moon Fascination " ja "Daylight Devil".
Taisteluissa on myös hauskaa vaihtelua. Osa noudattaa kaavaa "etsitään konsti tuhota viikon hirviö ja tuhotaan se", mutta osa taas käsitellään ihan eri tavalla. Terra ja Grizelda jäivät hirviöistä tosi hyvin mieleeni, koska Cybersix sai molemmat lopulta puolelleen, mutta kumpikin uhrasi henkensä sankarittaren puolesta. Hirviöiden huomatessa Cybersixin inhimilliset tunteet ja rakkauden, näiden käsitys olennosta ja omasta itsestään muuttui.
Taisteluissa on myös hauskaa vaihtelua. Osa noudattaa kaavaa "etsitään konsti tuhota viikon hirviö ja tuhotaan se", mutta osa taas käsitellään ihan eri tavalla. Terra ja Grizelda jäivät hirviöistä tosi hyvin mieleeni, koska Cybersix sai molemmat lopulta puolelleen, mutta kumpikin uhrasi henkensä sankarittaren puolesta. Hirviöiden huomatessa Cybersixin inhimilliset tunteet ja rakkauden, näiden käsitys olennosta ja omasta itsestään muuttui.
Cybersix -animesarja oli kokonaisuudessaan hyvin viihdyttävää ysärisettiä. Tällaista animea katsoisin mielelläni lisää! Sarjaa ei harmi kyllä ole näytetty koskaan Suomessa tai sitten olen aikoinani missannut tosi hyvän sarjan. Jos jokin tässä häiritsi niin amerikkalaismaiset ääniefektit, joihin en ole koskaan tottunut. Ne toimivat lähinnä Looney Tunes -piirretyissä, mutta ei oikein sarjoissa, joissa on hieman vakavampi tarina. Alkutunnari "Deep in my Heart" oli minusta ihan kiva. Aloin pitää siitä, kun kuulin sen jaksojen alussa sellaisenaan 13 kertaa ja jaksojen sisällä instrumentaalina varmaan 30 kertaa. Kappale olisi toiminut mielestäni paremmin, jos sitä olisi jaksojen sisällä säästetty sarjan dramaattisimpiin tai tunteellisimpiin kohtiin. Jos sitä soittaa joka välissä vähän siellä täällä, se vähän menettää voimaansa.
Myöskään alkuperäistä sarjakuvaa ei ole Suomeen asti tainnut levitä, mikä on sääli.
Kommentit