Maaa!
Kirjoitan jotain taas pitkästä aikaa. Pääsin siis sinään kouluun, jonne halusinkin ja muutama viikko siellä ja täällä uudessa asunnossa on ehtinyt jo vierähtää. Muutin asumaan samaan kolmioon Joutseno-aikaisen kaverini kanssa. Tulemme tosi hyvin toimeen keskenämme ja meillä on aika samanlainen unirytmi (pelaillaan tai muuten vain keijoillaan öisin). Viime aikoina olen tosin mennyt suhteellisen aikaisin nukkumaan.

Päivät ovat yleensä pitkät, tekemistä on paljon ja kaikkeen uuteen tottuminen vaatii energiaa. Mutta tää on just hyvä, jo kuukauden kulutta varmasti nautin ihan täysillä.

Tästä tulee tosi randomi postaus, mutta tahdon esitellä nykyisen asuinpaikkani hieman tarkemmin... Tämä oli alunperin perheasunto, mutta siitä on muokattu kolmen solun asunto. Olohuone on kaikista suurin ja olisin tietysti halunnut sen, koska minulla on aika paljon tavaraa ja tykkään kävellä huoneessa ympäriinsä, silloin kun olen siellä yksin. Sain kuitenkin pienimmän huoneen, mikä oli aluksi tietysti järkytys, mutta olen tottunut ja nyt ihan tyytyväinen. Asunnon tilat ovat tällä hetkellä hieman karuja, mutta muutoksia ja kehitystä tulee vielä, varmasti tulee! Olemme sisustuksen suhteen kumpikin sen verran luovia tyyppejä. Tässä kuitenkin alkupiste.

Huoneeni: Se on pikkuinen, mutta siellä mahtuu hyvin olemaan. Vähän sama fiilis kuin aiemmassa huoneessani. Täällä nukun, pukeudun, pelaan, luen, kirjoitan, piirrän ja katson animea. Pyrin pitämään huoneen siistinpuoleisena, jotta sinne kehtaa kutsua myös vieraita käymään.

Kiikkutuoli oli minulle tavallaan pakkomielle. Huoneeseen oli saatava jotain tuttua ja turvallista. Olen kiikkunut siinä lapsesta lähtien ja käsinojasta löytyy hampaanjälkeni.

Heti oven sisäpuolelta näkyy eräs fanitukseni kohde ja että täällä asuu häiriintynyt nainen. Mutta ei voi mitään. Tää sarja on vaan niin ihana, symppis, herttanen, rakastan näitä alaikäsiä pojuja, jotka pelaa pesistä ja touhuilee muutenkin keskenään. Muiiih! *^__^* No joo... (Aiheesta myöhemmin lisää...ehkä.)

Kaapin ovista niitä löytyy lisää ja määrä varmaan kasvaa vuoden aikana. Voisihan sitä itsekin taas pojuja piirtää...

Pelinurkkaus: Siinä katselen dvdeitä, mutta useammin vain pelaan. Pikkutelkkari olisi tarkoitus vaihtaa isompaan rotiskoon viikon päästä, kun käyn kotona. Tuo pöytä ei ollut huoneessani alunperin vaan otin sen parvekkeelta. Koska pöytä haisi ihan sieneltä ennen kun pesin sen, sanon sitä sienipöydäksi.

Kirjahylly: Mangan ja dvd -kokoelmastani oli mahdollista ottaa mukaan vain aarteet. Hylly on melkein täynnä jo nyt, mutta eiköhän siihen vielä pikkupoikasarjiksia mahdu. Kaikki pelini sain oneksi otettua .mukaan, koska niitä on aika vähän. (Hetkinen...kaikki konsolipelit ovat japanilaisia? No jaa.)

Kirjoutuspöytä on mukavan iso, tuoli on tavallinen, säilytystilaa on mukavasti ja eipä siitä sen enempää.

Kun lähden huoneestani, vastaan tulee pikkuinen käytävä, jonka seinällä on suuri peilimuodostelma. Ihan kätevää, kun omassa huoneessani ei ole kokovartalopeiliä.
 

Eteinen.

Kun astuu keittiöön, silmiin pistää ensimmäisenä hienot verhomme. Ostimme ne jo Joutsenossa ja ne ovat naurettavalla tavalla ihanan dramaattiset. Kaipasin ikkunalaudalla vielä jonkin mahdollisimman mauttoman yksityiskohdan ja kaverini asetti keskelle omituisen kissakoristeen. Siihen ei saa laittaa mitään muuta, koska silloin harmonia rikkoutuisi. Just loistava!

Keittiön pöytä. Sen ääressä syön ja poltan melkein joka ilta kynttilää.

Keittiömme varmasti mieleenpainuvin yksityiskohta, pikkupoikakammio, Imatran ainut huvipuisto. Pitää näyttää epäselvä ja tärähtänyt kuva, koska osa kammion sisällöstä on K-18 -matskua.

Tuossa asuu Kolmas.

Kaverini nenästä vuotaa usein verta ja silloin lattialle muodostuu Beast Blood. Kaverini huoneessa katsomme yhdessä elokuvia, keijoja tv-sarjoja ja pelaamme vanhoja pelejä. Tällä hetkellä menossa Resident Evil 2.

 

Vielä tähän loppuun taas jotain itsestäni ja oikein edustava kuva, jossa olen pikkupoikakammiossa.

Olen viihtynyt ihan hyvin. Välillä saan paniikkikohtauksia, koska en ole tottunut ihmisiin, mutta kaikki ovat onneksi mukavia ja ymmärtäväisiä. Ihastukseni asuu samassa rakennuksessa ja tapailen häntä silloin tällöin. En kuitenkaan niin paljon kuin haluaisin ja siksi minun pitää kirjoittaa kirjaa, jossa on ajatuksiani pelkästään hänestä, tunnetiloista kun olen lähellä häntä ja kaipauksesta. Ne menevät kuitenkin jo sen verran henkilökohtaisiksi, etten aio pistää niitä tänne. Olen kai vähän hullu, mutta taidealallahan se on sallittua.

Tämä on naurettava juttu, mutta ostin dvd-soittimen vain siksi, jotta voisi katsoa Oofuri dvdeitä telkkarilla. CDONista löysin halvan, joka on aluevapaa ja siitä mieleeni juolahti, että nyt minulla on suurempi valikoima dvdeitä, joita hankkia, eikä tarvitse murehtia sitä, että ne pitää katsoa tietokoneen näytöltä. Ehdin jo listata elokuvat "Philosophy of a Knife", "Strange Circus", "Plague Dogs", "Parasite Eve" ja "Sirius no Densetsu".

Sitten, sitten, sitten...! :D Sain ostettua Galerians-pelin pleikkari ykköselle! Liian hienoa ollakseen totta. Peli on tällä hetkellä ja varmasti myös tulevaisuudessa harvinaisuus. Koska se ei ole tunnettu samalla tavalla kuin Silent Hillit ja Final Fantasyt, siitä tulee tuskin koskaan uutta julkaisua. Hyvin harva edes tietää siitä nykyään, mutta onneksi vielä joitain häiriintyneitä on... Pelistä saatan kirjoittaa jatkossa ehkä oman juttunsa. Pitää tehdä niin. :D