Tämä on jatkoa kertomukselle, joka käsittelee nuken tekemistä. Mihinkäs viimeksi jäinkään... Niin! Raajojen kiinitys. Senhän voi tehdä monella eri tavalla ja minä käytin vahvaa lankaa (karhunlankaa), joka kulkee raajojen ja kehon sisällä. Sitä on hieman monimutkaista selittää, joten piirsin siitä paintilla hienon kuvan:

Lankoja ei oikeasti näy, mutta piirsin, miten ne kulkevat siellä sisällä. Solmin jalkojen langat "hartioihin", ennen kun olin viimeistellyt ne ja peitin myöhemmin paperisavella. Käsien langat taas solmin jalkojen lankoihin. Solmiminen tapahtui kaula-aukon kautta, joka oli vielä auki. Olen aika näppärä tämmöisessä, vaikka itse sanonkin. :D Apuvälineistä kuten pinseteistä ja virkkuukoukusta on tässä touhussa hyötyä.

Kun kaikki raajat olivat kiinni, pystyin viimein aloittamaan kaulan tekemisen. Täytin pään vanulla ja alumiinifoliolla ja muotoilin kaulan foliosta. Sitten kiinnitin sen kehon kaula-aukkoon ja aloin päällystää paperisavella. Tällä tavalla päästä ei saa käänneltävää. Yritän tehdä sellaisen seuraavaan nukkeeni sitten, kun sellaiseen innostun. Kun kaulan jättää kuivumaan, pää kannattaa tukea hyvin, ettei kaula taivu ei-toivottuun asentoon.

Jotenkin pidän tuosta viattomasta ilmeestä. Hion kasvojen muotoja vähän, sillä niin pyöreä pää ei olisi sopinut muuhun vartaloon.

Seuraavana päivänä kaula oli kuivunut ja hioin siitä epätasaisuudet pois. Maalasin kehon ja viimeistelin kasvot ja raajat. Liimasin nukelle myös silmäripset, jotka olin ostanut kirppikseltä. Ne olivat siellä paljon halvempia kuin kaupassa (pari euroa/setti). Tarkoitettu ihmisille, mutta kyllä niistä sai leikkaamalla myös nuken koon mukaiset.

Ripsien liimauksen jälkeen. Maalasin myös kulmakarvat.

Vain vaatteet puuttuvat.

Vein Babayagan näytille kirjastoon ja nukkemestarikin tuli katsomaan sitä. Kuljetin nuken kangaskassissa ja käärin vielä varalta kuplamuovilla, ettei sormet katkea tai jotain. Nukkemestari ja muut pitivät tekeleestäni ja sain neuvon, että minun kannattaisi tehdä sille "retrot vaatteet". Myös nuken afro-henkisyys mainittiin, johtuu kai kiharaisista hiuksista. :D

Sain nukkemestarilta lainaan pienen telineen, jonka avulla saan otettua Babayagasta kuvia pystyasennossa. Nukke ei pysy pystyssä omin avuin, koska nivelet ovat sen verran löysät, enkä osaa vielä tehdä kunnollisia kenkiä. Joten hieno juttu.

"SUTEKI NAA~!?" Joo.

Tähän väliin näyte työtiloistani. <3 Tässä pienessä huoneessa minä piirrän, maalaan, muotoilen, ompelen, pelaan, kirjoitan, luen, katson animea ja juon teetä. Se toimii myös minun ja kissani makuuhuoneena (ja vanhempien viinavarastona). Sotkeutuu helposti, vaikka siivoan joka viikonloppu. Olisi niin ihana muuttaa omaan asuntoon, mutta ensin pitää päästä kouluun, joka kiinnostaa...

Siru-kissakin pääsi kuvaan.

Sairastuin flunssaan. Yskän takia en saanut muutamana peräkkäisenä yönä ollenkaan nukuttua ja olin niin väsynyt, etten jaksanut edes kammata hiuksiani. Että pitikin kasvattaa pitkiksi. Pelkkää harmia...

"Ei jaksa..."

Sitten pääsin tekemään nukelle vaatteita ja ompelutaitoni ovat vähän vajaat, koska opiskelin yläasteella saksaa käsitöiden sijaan. Lukiossa ei sitten käsitöitä ollutkaan. Meillä ei ollut myöskään ompelukonetta, koska järkevä pikkusiskoni hajotti sen, kun leikki vaatesuunnittelijaa. Toissa vuonna ostin kuitenkin oman koneen. Silloin olin työharjoittelussa paikassa, missä sain ommella, neuloa, virkata ja askarrella vaikka millä mitalla ja tulin siihen tulokseen, ettei se niin kamalaa ole. (Silloin ompelin muuten myös ensimmäisen cosplay-pukuni.) Ei kuitenkaan tullut harrastettua ompelua sen enempää, kun viime vuonnakin ompelukone oli täällä ja minä Joutsenossa.

Suunnittelin aluksi, että tekisin sellainen vanhanaikaisen mekon, jossa olisi puhvihihat ja paljon pitsiä, mutta päädyin sitten yksinkertaisempaan. Voinhan ommella Babayagalle myöhemmin lisääkin vaatteeta, kun on aikaa, intoa ja sopivia kankaita. Minulla oli säilössä vanhoja vaatteita, joiden kankaita voin säälimättä hyödyntää. Aloin tehdä paitaa yöpukuni kukikkaasta ja kiiltävästä kankaasta ja hametta tavallisesta, punaisesta kankaasta. Hameseen tuli kuitenkin musta vyötärönauha, johon ompelin pienet nepparit.

Keskeneräisyys. Lähinnä telineen testaus.

Valmis puku. Niin yksinkertainen luomus, että itseänikin naurattaa.

Babayaga-projekti oli varsin antoisa ja mielenkiintoinen. Tein tätä oikeasti innolla ja nyt se on sitten valmis. Aluksi suunnittelin, että ensimmäisestä nukesta tulee mitä tulee. Varmasti keijo, jonka voin antaa lahjaksi senkun tyttärelle juoluksi tai syntymäpäiväksi. Sitten lapsi alkaa itkeä avatessaan paketin, kun siellä on niin ruma ja vammaisen näköinen nukke. Hahaa! ...Mutta työskennellessä Babayagan parissa kiinnyinkin siihen sen verran, että tuskin luovun siitä noin vain.

Milloinhan alkaisin tehdä seuraavaa... Uskoisin, että siihen menee jonkin aikaa, mutta viimeistään kesällä teen taas jotain. Haluaisin niin Bikko-kuken ja sitten kun opin tekemään kauniita nukkeja ja valmistamaan muotoilumassat itse niin, teen realistisen kokoisen pikkupojan. Hmm.... Saahan sitä haaveilla! :D