Maaa! Ihan hyvältä tämäkin kausi näyttää. Katsottavaa monipuolisesti ja sopivasti. Josein puuttuminen(?) hieman harmittaa, mutta minkäs teet. Ei kaikkea voi saada kerralla. Starry Sky:ta lukuun ottamatta en ole vielä ehtinyt katsoa mitään paria jaksoa pidemmälle. Liikaa harrastuksia ja liian vähän aikaa... Tässä lyhyesti jotain höpinöitä ja kuvia tällä hetkellä seuraamistani sarjoista:

Fractale
Tämä on se sarja, jota tältä kaudelta lähinnä odottelin. Olen seurannut A-1 Pictures -studion tuottamia animesarjoja melkein aktiivisesti ja koska viime kauden Togainu no Chi oli niin järkyttävän surkea tapaus, jännitin milllaista animaatiota sen jälkeen olisi luvassa. Parin ensimmäisen jakson jälkeen olen hyvin helpottunut ja kiinnoistuin jopa itse sarjasta. Budjetti on edelliseen sarjaan verrattuna varmasti moninkertainen ja se todella näkyy!
Fractale on rauhallinen, pastellivärinen slice of life -sarja jossa on hyvin elokuvamainen kerronta ja ajoittain hyvin sulavaliikkeistä animaatiota. Sarjan tapahtumat alkavat jostain fururistisesta Irlannista, jossa on tietysti kauniita maisemia. Clain on naapurinpoikamainen, kainohko 14-vuotias blondi. Hän ei ilmeisesti herätä sen kummempia tuntemuksia muissa kuin shotaconeissa (ja häiriintyneissä naisissa, jotka ovat ahdistelleet tuollaisia koko lapsuutensa ajan). Phryne on ensimmäinen naishahmo, jonka kohtaamme. Clainin edessä hän käyttäytyy huomattavan omituisesti ja ainakin itse tulkitsin sen niin, että hän suhtautuu poikaan kuin lapseen. En oikeastaan odota näiden kahden välille kehittyvän romanssia, vaikka luonnollisesti pidän asetelmasta, jossa nainen on vanhempi. Hauska nähdä, miten käy.

En todellakaan pettynyt ensimmäiseen jaksoon, mutta täytyy sanoa, että toinen ylitti jo odotukset. Se oli paljon ensimmäistä jaksoa mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi. Lisäksi yksinäisyys ja erakoituminen ovat aina hauska teema. Muiih! En yleensä oikein välitä loleista, mutta Nessa on aivan ihana vajokki. Söpöä miten se ei hyväksy paikan mielettömyyttä vaan nauttii asioista omalla tavallaan. Tätä jaksoa katsoessa muistinkin, mikä Clainissa viehätti jo ensi näkemisestä lähtien. Hän muistuttaa kovasti Riepu-serkkuani ja tuli pelottavalla tavalla mieleen se, miten olin lapsena aina hänen kimpussaan.

Nessa vihaa vihaa, rakastaa rakkautta ja  pitää koskettelusta.

Hourou Musuko
Sarja, josta minun olisi pitänyt lukea ensin manga, jotta ymmärtäisin sitä paremmin. Tämä on tosi nätti ja piirrostyyli ja väritys suloista. Erityisen vaikuttavia olivat öiset katukuvat, joita värittivät valaistut kirsikkapuut. Aihe on vakavampi ja hieman eri tavalla käsitelty, mitä slice of life sarjoissa yleensä. Minulle kuitenkin tuottaa vaikeuksia se, etten tunne hahmoja. Joten... jospa lukisin sen mangan jossain välissä ja katsoisin sitten animesarjan uudestaan. Nauttisin siitä varmasti paljon enemmän. Lopputunnari on muuten tosi mukava.

Beelzebub
Shounen-sarja jossa kovis päähenkilöpoika hoitaa vauvaa on kieltämättä hauska idea, mutta jotenkin kiinnostus lopahti jo ensimmäisessä jaksossa. Liikaa huutamista, riehumista ja tarpeetonta väkivaltaa omaan makuuni. Mutta sellainen onkin genrelleen uskollista. Pojathan saattavat tylsistyä, jos shounenmättö-sarjassa oltaisiin ihan rauhassa. Vauvan ääntely kuulosti aluksi söpöltä, mutta jatkuva huutaminen alkoi lopulta ärsyttää. Ei mikään ratkiriemukas, mutta menee ihan hyvin aamuanimena. Kunhan tähän tulee se oikea juoni niin katsotaan sitten, kuinka pitkälle jaksan sitä seurata. Sarjan on tuottanut Studio Pierrot ja perusshounenilta se hieman omaperäisemmästä ideasta huolimatta näyttääkin.

"Tosimies ei itke."

Mahou Shoujo Madoka Magica
Taikatyttöloleja...joilla on litistetyn näköiset päät. Eikun se on se tyyli! Vain tottumiskysymys, niin. Hyvää taustamusiikkia taisteluissa. Yuki Kaijurasta tykkään. Sen sijaan alkutunnari kuulosti aika tusinatavaralta. Hahmot ovat OK, Mami on upea nainen, mutta niin epäilyttävä ja ylivoimainen muihin verrattuna, että sille käy varmaan köpelösti. Vihaan Hitomia jo nyt. Toivottavasti se kuolee sarjan aikana tai muuten vaan unohdettaisiin...ja miksi taikatyttöanimessa pitää aina olla joku eläinmaskotti? Kollaasitaide on kyllä kiehtovaa. Katson varmasti pidemmälle.

Vahva aloitus, kiitos Mamin.

Starry Sky
Tämä sarja on tosi pelottava. Suunnattu selvästi varhaisteinitytöille, sillä JOKAINEN vastaan tuleva hahmo on bishie. Päähenkilö(?) on ainoa koulun tyttö. Hän jakaa kilttejä sanoja vähän väliä kaikille ja se näyttää olevan hänen ainoa elämäntarkoituksensa. Siihen mitä tytön päässä liikkuu, ei pääse tutustumaan, koska sarja kiertää vuoronperään joka bishounenin horoskooppien mukaisessa järjestyksessä. Varsinkin pari ensimmäistä jaksoa olivat suoraan sanottuna ihan hirveitä. Tuntui kuin olisi katsonut ruudulle lätkittyjä kiiltokuvia, joilta on animoitu vain suu tai lukenut visual novelia. Kolmannessa jaksossa oli jo onneksi enemmän liikettä ja eloisuutta, mutta teennäinen 'male moe' -yritelmä on teennäinen, ja siksi hieman ärsytti. Parasta antia ovat ääninäyttelijävalinnat. Eivät ole ihan mitä tahansa kadulta napattuja.

Jotkut hahmot on vedetty niin överiksi, että ilman ääntä kävisi työstä erottaa onko kyseessä mies vai nainen.

Oniichan no Koto Nanka Zenzen Suki Janain Dakara Ne!!
Taas näitä melkein insesti, muttei kuitenkaan verisukua -ecchikomediasarjoja. Hahmosuunnittelu on varmasti paras juttu koko sarjassa. Oikeasti. Koska aihe on jo KissxSisin myötä niin loppuun kulutettu, piirrostyyli jää ainoaksi huomiota herättäväksi tekijäksi. Muuten tämä on jo sellaista shittiä, etten katsoisi, ellei hahmot olisi niin naurettavan näköisiä. Varsinaisia KEIJOJA!

Tämän ecchi-sarjan keijot ovat selvästi polveutuneet apinoista.

Kore wa zombie desu ka?

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai mitä?